sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Ultra Bra

Otsikkoon ei tarvitsekaan lisätä mitään. Olipa mahtava keikka. Minulla ei ollut kesällä mahdollisuutta lähteä katsomaan yhtä lempiyhtyeistäni, joten olin melkoisen innoissani saadessani syntymäpäivälahjaksi lipun areenan konserttiin. Perjantai-iltana suuntasin siis siskoni kanssa Pasilaan suurin odotuksin.

Ensin tuntui epätodelliselta, että lavalla tosiaan oli Ultra Bra. Onhan siitä kuitenkin jo kaksikymmentä vuotta, kun viimeinen itselleni tärkeä levy, Kalifornia, ilmestyi. Yhtye aloitti kuitenkin heti vakuuttavasti ja alusta loppuun esiintyminen oli mykistävän laadukasta. Yleisö oli jähmeää yllättävän kauan, mutta kappaleet hypnotisoivat silti. Ja loppua kohden tunnelma kohosi. Oikeastaan tämän draaman kaari oli toimiva, sillä loppua kohden vain noustiin ja noustiin. Lopulta päästiin siihen, että koko areena lauloi ja aaltoili.


Olin iloisesti yllättynyt esitetyistä kappaleista. Mukana olivat esimerkiksi hienot Haikara ja Entäs nyt? Keikalla kuultiin myös aiemmin esittämätön tai ainakin vähän esitetty Lähettäkää minulle kirjoja. Valoshow tuki upeasti keikkaa ja oli oikeastaan itsessäänkin taidetta. Hyvin vahvasti tuli esille se, kuinka tärkeä osa yhtyeen vetovoimaa on tuike silmäkulmassa. Onhan se nyt hauskaa, että areenallinen ihmisiä laulaa täysin rinnoin Haukea. Keikalta lähti sydän keveänä ja kurkku onnellisen karheana.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti