maanantai 23. tammikuuta 2017

Säädyllinen ainesosa


Suomi on vielä 50-luvulla sodan köyhdyttämä. Helsingissä Aallon toimisto suunnittelee kuitenkin jo moderneja rakennuksiaan ja uusissa asunnoissa on jääkaapit. Saara sen sijaan on menettänyt hienot huonekalunsa miehensä epämääräisiksi jäävien rahasotkujen takia. Perhe muuttaa pieneen asuntoon Töölössä vain muutaman korttelin luteita vilisevistä työläisasunnoista. Saara on kuitenkin päättänyt olla erinomainen perheenemäntä, joka laittaa Juhanille ruoan valmiiksi ja kasvattaa Eliaksesta oikeanlaisen miehen. Saara yrittää muistaa olla tyytyväinen elämäänsä vanhojen ja nuhjuisten huonekalujensa keskellä. Usein tyytyväisyyteen turruttaa pieni sininen pilleri.

Yläkerrassa asuva Elisabeth herättää Saaran. Maailmannaiseen ihastuvat kaikki, mutta juuri Saara pääsee tämän mukaan veneretkelle ja lopulta myös Elisabethin syliin. Juhlien, seurapiirien ja ruoanlaiton ohella Saara tulee kuitenkin vedetyksi myös vakoilun maailmaan. Sillä Elisabeth on vakooja eikä kaihda käyttää tylsistyneen perheenäidin kiintymystä hyväkseen.

Kunnon kansainvälisen vakoojatrillerin tapaan liikutaan useassa maassa. Sota-ajan Pariisissa koettu nälkä ei helpota vielä 40-luvun Tukholmassakaan. Helsingissä taas 50-luvulla on jo mahdollista hankkia laatikollinen sitruunoita ja pitää huikentelevaisia juhlia. Kaupunki elää romaanissa aikaa, jolloin vasemmistolainen taideväki juhlii estottomasti ja toisaalta konttoristilla ei vieläkään ole mitään asiaa johtajien kerrokseen. Helsingissä haistaa vuorotellen meren ja kaatopaikan.

Saara löytää Elisabethin kautta rohkeutta tavoitella muuta. Muutoksen mahdollisuutta käsitellään teoksessa muutenkin. Elisabeth löytää itselleen pakopaikan keittiöstä, hänestä tulee mustan pörssin kauppias nälän ajamana ja hän sanoo kyllä, kun tiedustelukoneisto tarjoaa tavallisesta poikkeavaa työtä. Saara sanoo kyllä vain varoen, mutta sanoo kuitenkin. Toisaalta Saara ei ole aivan kokematon rajojen rikkoja, sillä hänellä on taustallaan opiskelija-aikainen suhde toiseen naisopiskelijaan. Omat päätökset antavat elämälle merkitystä, mutta ovat kovin vaarallisia.

Lukujen nimet liittyvät ruokaan. Sillä onkin olennainen osa Elisabethin elämää ja koko tarinaa. Moni tapahtuma saa alkunsa tai merkityksensä ruoan kautta ja sota-aikana odottamattoman tasokkaan aterian voi lukiessa miltei maistaa. Myös keittäjillä on tarinassa suuri ja suurenmoinen merkitys. Säädyllinen ainesosa on aika täydellinen jännitystarina. Sen omat maut ovat tasapainossa. Ajankuvaa maustavat epäsovinnaisuudet ja juonta kiinnostavat henkilöhahmot. Teos hurmaa aistillisuudellaan ja houkuttelee uskomaan, että Elisabethin tarina voisi olla totta.

Helmet-haasteesta täyttyy tästä ensimmäinen kohta. Sijoitan kirjan kohtaan 2. Kirjablogissa kehuttu kirja, sillä omalle lukulistalleni se päätyi monen kirjablogin sitä kehuttua. Pikaisella haulla kirja löytyy ainakin seuraavista blogeista (ja varmasti lukuisista muista): Oksan hyllyltä, Eniten minua kiinnostaa tie, Reader, why did I marry him? Kirjoista ja muista kertomuksista ja Ullan luetut kirjat.


Leena Parkkinen: Säädyllinen ainesosa (Teos 2016) 

4 kommenttia:

  1. Olipa kiva, että löysit tämän kirjan blogien kautta. :) Niin tosin taisin itsekin tämän bongata... tykkäsin kovasti, oikein hieno kotimainen kirja. Elisabethin hahmo oli taiten rakennettu, pikku hiljaa paljasteltiin lisää ja kirjeet kyllä kruunasivat tämän kirjan tunnelman.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistelisin törmänneeni lähinnä ihastuneisiin näkemyksiin tästä kirjasta. Eihän sitä voinut muuta kuin lukea. :)
      Kirjeet olivat tosiaankin toimiva rakenneratkaisu ja toivat saavuttamattoman Elisabethin iholle.

      Poista
  2. Tämä kirja avasi aika paljon silmiäni kotimaisen kirjallisuuden osalta ja oikeastaan odotan innolla tätä vuotta ja kaikkia niitä tulevia ihania kotimaisia mitä vielä varmasti kohtaan (fingers crossed!). Parkkistakin voisin lukea lisää:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin kotimaiselta kirjallisuudelta pelkää aina kömpelyyttä (ja usein siihen törmääkin). Tämän kirjan kohdalla ei sellaisesta ole tietoakaan. Ehkä tästä tulee yhtä hyvä kirjavuosi kuin edellisestä. Mikäli ei, voi tosiaan tutustua muihin Parkkisiin :)

      Poista