Kosto: rakkaustarina

Joukko miehiä raiskaa ja pahoinpitelee tiukkoja paitoja ja runsasta meikkiä suosivan Teena Maguiren. Teenan mukana on hänen tyttärensä, jonka onnistuu piiloutua hyökkääjiltä. Yleinen mielipide saa vahvistuksen oikeussalissa syytettyjen lakimiehen vihjatessa Teenan halunneen sitä, oikeastaan yrittäneen myydä seksiä miehille. Vähintäänkin hän itse aiheutti tilanteen pukeutumisellaan ja käyttäytymisellään. Oli varmaan humalassa. Ja sellainen kai tytär kuin äitikin. Tarina alkaa raiskauksesta ja jatkuu sairaalassa ja oikeussalissa sekä talossa, johon Teena piiloutuu toipumaan. Syytettyjen kannalta hienosti menevään käsittelyyn puuttuu kuitenkin poliisi nimeltä Dromoor, ehkä jonkinlaisesta rakkaudesta, ehkä oikeudentunnosta. Ehkä raiskaajat eivät pääsekään pakenemaan tekonsa seurauksia.

Pakokauhu iskee joka ilta hississä. Kun lähdet äidin huoneesta, kun palaat Baltic Avenuen taloon. Sillä totta kai viholliset tietävät, missä sinä asut. He tietävät, missä sinun äitisi Teena Maguire asuu: vuokrakaksiossa Ninth Streetillä.

Teenan elämä on kuitenkin romahtanut oikeudenkäynnin lopputuloksesta riippumatta, eikä hänen tyttärensä pääse pakenemaan kohtaamaansa pelkoa tai yhteisön hyljeksintää. Tarinan ainoa toimintaan kykenevä henkilö on masentavasti Dromoor, viranomainen ja mies. Eikä hänkään pysty toimimaan vallitsevien sääntöjen puitteissa. Teenalla ja hänen tyttärellään Bethelillä ei juuri ole mahdollisuuksia puolustaa itseään sen enempää yhteisön sisällä kuin oikeussalissa. Naiset jäävät yksin selviytymään. Miesten osaksi jää kosto.

Hänen tukkansa oli kasvanut takaisin vastentahtoisesti, se oli eloton ja merkillisen väritön. Kun hän sattui näkemään oman kuvansa peilistä, hän ei ajatellut säikähtäneenä voi taivas, tälle naamalle on tehtävä jotain vaan säälittävä nainen, olisivat hoitaneet hommansa loppuun asti.

Kosto on kerrottu sensuroimatta sen enempää väkivallan kuin ihmisten ajattelunkaan rumuutta. Pikkukaupungin sääntöjä ei niin vain rikota, ainakaan jos halutaan säilyttää mahdollisuus yhteisön tukeen. Käsitykset naisen paikasta ja sopivasta käyttäytymisestä ovat kuitenkin masentavasti samanlaisia, kuin Suomessakin viime aikoina käydyssä julkisessa keskustelussa. Raiskaus liittyy kunniaan, kuvitteellisten Meidän kunniaamme. Samalla se on edelleen tapa loukata tuota kunniaa, kostaa joidenkin mielestä vääränlaisesta käyttäytymisestä, vääristä mielipiteistä. Itsehän sitä kerjäsi. Tästä synkästä luvusta huolimatta lienee syytä todeta, että tässäkin teoksessa elämä lopulta jatkuu. Ei oikeuskäsittelyn tai koston siivittämänä, vaan kaikesta huolimatta, naisten itsensä selvitessä ja jatkaessa eteenpäin.

Joyce Carol Oates: Kosto:rakkaustarina

Otava 2010, alkuperäinen julkaisuvuosi 2003