sunnuntai 30. elokuuta 2015

Koli

Saavuimme Kolille hieman kahdeksan jälkeen arkisena aamuna. Valitsimme Ukko-Kolille johtavan polun portaiden sijaan. Huipulla aamun hiljaisuus kruunasi aurinkoa säteilevän maiseman. Yhdellä huipuista istuskeli nuorukainen, muuten oli aivan rauhallista. 

Jatkoimme Paha-Kolille, jossa kalliot houkuttelivat hieman liian lähelle reunaa. Syyllisyyteni ei onneksi kuitenkaan päätynyt jumalten testiin, kuten aikoinaan saattoi käydä paikan toimiessa käräjäkivinä. Tästä pudotuksesta on tuskin yksikään syytetty selvinnyt. 

Akka-Kolin puolella maisemat laskeutuivat ja nousivat metsäisiä rinteitä ja jatkuivat loppumattomiin. Maisemat olivatkin Kolin anti, joskin myös pidempiä reittejä löytyisi kansallispuistosta tämän Huippujen kierroksen lisäksi. Ajattomat kalliot ja kaukaisuuteen venyvä avaruus herättivät rauhan tunteen, jollaisen olen Lapin eteläpuolella kokenut aiemmin vain Rapolan linnavuorella. 

Parkkipaikalle suunnatessa kävi selväksi, että käynti oli erinomaisesti ajoitettu; reittien lähtötasolle kuljettavasta hissistä purkautui ryhmä toisensa jälkeen.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti