Alussa määritellään ”cove”. Se
tarkoittaa suojaista poukamaa tai toista ihmistä. Päähenkilö on kadottanut
molemmat jouduttuaan salaman iskemäksi merellä. Kun hän herää, hän ei muista
kuka on ja miksi on lähtenyt melomaan. Hänellä on vain itsensä ja aavistus
siitä, että jossain häntä kuitenkin odotetaan.
Lyhyt ja vähäeleinen Cove onnistuu kurkottamaan isoihin teemoihin.
Merellä ajelehtiva mies on haavoittuvan kehonsa kanssa luonnonvoimien armoilla.
Hänen pahat vammansakaan eivät lopulta määrää henkiinjäämistä, kun maata näkyy
vain kaukana horisontissa eikä mukana ole kuin pieni pullollinen vettä. Halu elää hänellä kuitenkin on. Hän
tahtoo löytää suojan ja päästä sen ihmisen luo, jonka uskoo häntä jossakin
odottavan.
The sun, and there is
nothing he can do about it, is on the way down. He feels the temperature
dropping, a respite of its physical pressure. It is still hot, beating, but
with the slight relief there is a slow, sickening certainty.
Jones kirjoittaa säästeliäästi.
Omalaatuisella rytmityksellään hän saa vangittua sekä hetkien konkreettisuuden
että niiden herättämän tunteen. Ihan yhtä suuresti tämä ei vaikuttanut kuin The Dig, mutta kyllä tämäkin pieni teos
on hieno.
Helmet-haasteeseen sijoitan tämän kohtaan 5. Kirjassa liikutaan luonnossa.
Cynan Jones: Cove (Granta 2016)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti